Talvesta kevääseen luomusti

Vaikka maan peittää vielä tiivis lumivaippa kevään tulo on jo ilmassa. Huonekasvit puskevat uusia lehtiä, valkosipulin kynnet kasvavat itsestään maustehyllyssä... Kesän puutarhatyöt ovat suunnitteilla, mietimme yhdessä, mitä mihinkin tulee.. Kurpitsoja, kurkkuja, papuja, viiniköynnös... On mukavaa tiedostaa, ettei suomessakaan oman maan sadon tarvitse jäädä pelkkään perunaan ja porkkanaan. Palsternakka on ollut yksi savimaamme kestosuosikki, jonka ravintoarvot ja maukkaus ovat kohdallaan.

Onneksi luomupiirimme kautta saa luomuhedelmiäkin maailmalta, mustaherukan kera maisuu mainiolta banaani smoothiessa, eikä kaipaa edes sokeria sekaan. Silti vähän omaatuntoa kirpaisee käyttää toiselta puolelta maapalloa tuotuja tuotteita. Toisaalta, on mukavaa, että voi suunnata rahojaan luomu ja reilunkaupan viljelyyn, jolla saadaan ympäristön ja ihmisten oloja paremmaksi, siellä missä sitä tarvitaan.

Globaalia maailmaa ja sen taloutta on välillä vaikea ymmärtää. Kun asustaa metsän vieressä Etelä-Pohjanmaalla tuntuu ilmaston muutokset ja kriisit kovin kaukaiselta, muttei tarvitse kuin avata internet ja huoli tulevasta on läsnä.
Vesivarojen hupeneminen on aikamoista ja öljy ja hiilidioksidipäästöt ja..... Tuntuu, että tarvitsen aikalisän.

Ok, mitä voin tehdä? Ostostottumuksilla voin vaikuttaa. Kasvattamalla ruokaa itse. Suosimalla lähellä tuotettua... Kynnys kaupassa tarttua luomutuotteeseen on suuri aina kun kukkaron pohja näyttää enemmän tyhjää kuin täyttä. Kun alkaa ymmärtämään luomun tärkeyttä, etteivät viljelijät syytäisi kemikaaleja maahan jotka rehevöittävät ympäristöä ja tehoviljely tekee maasta elottoman, että on kivaa että lehmät saa dallailla ulkona joiden maitoa juon ja lihaa syön alkaa luomu tuntumaan hyvältä vaihtoehdolta. Mielummin säästän jossain muussa kuin itseni ja ympäristön hyvinvoinnissa. Aina kun siihen rahat riittää...;)

Olen viime päivinä venytellyt paljon ja antanut itselleni aikaa. Niin hassua kuin onkin, hyvin helposti täällä luomuyhteisössä maaseudun rauhassa ajaudun kiireeseen ja stressiin. Aikaa pitää riittää perheelle, yhteisölle, itselle, opiskelulle, yrityksen kehittämiselle... Ainut aika mitä meillä on  on NYT. Eikä ole kiire, ovat olleet mantrojani. Tällä hetkellä poikani kantaa kaikkia pehmoeläimiään syliini ja laulelee. Haluaa lähteä päätalolle leikkimään muiden lasten kanssa ja keinuttaa tuoliani 'äiti mennään!', aika siis mennä elämään nyt hetkeä. Nauttia rauhasta ja siitä, että meillä on tarpeeksi. Olen aika onnellinen ja rikas, vaikka elän köyhyystason alapuolella . Maakellari on täynnä ruokaa ja kotona on lämmintä. Minulla on perhe ja yhteisö, lauma. Miten muuten eläisin kuin yhteisössä? Vaikka haastavaa tämä onkin ja hassuja vastoinkäymisiä tulee ja menee.

Jakamalla hyvä kasvaa, omimalla katoaa. Vaikka pieni määrä itsekkyyttä ja kykyä ottaa oma tila maailmassa tekee terveeksi. Pääsin kiireestä, kun aloin ensin hoitamaan kotini ja perheen, itseni, sitten vasta työn ja yhteisökuviot. Tällä hetkellä tuntuu, että saan tehtyä kaiken paremmin, kun oma keskus on kunnossa.

Ei kun kinoksiin rakentamaan lumiukkoja ja laskemaan mäkeä!

ansku ja eetu