tänä vuonna gaija 5 vuotta, muistoja ja ekohöpinää
hei taas päivä-vuodenaika-kirja!
Viimeksi kirjoitellessani olin vielä vallan pallo, nyt tuo pallo on tullut maailmaan... Pallero-Juhan kanssa mennytkin talvi totutellessa taas vauvaeloon. Kotikeskeisen parin kuunkierron jälkeen on ollut ihanaa palata yhteisöllisyyden pariin, käydä gaijan päätalossa nuuhkimassa kuulumisia ja puutarhakokouksissa visioimassa tulevaa kesää. Niinkun jo meinasin viettää matkaillen kesää, mutta taitaa se mennä vauva kantoliinassa kasvihuoneessa ja yrttivaelluksilla takapihalla... Ei malta irrottaa juuriaan, kun on kerran puutarhuriksi alkanut on siitä elämäntavasta vaikea päästää irti.
Tänä vuonna gaija täyttää 5 vuotta. Hassua, miten aika kiitää. Tuntuu, että siitä on vain muutama vuodenkierto, kun tultiin tutustumaan tyhjään vanhainkotiin ja vaikka paikka oli ihan valtavan työn tarpeessa otettiin haaste vastaan. Ja tässä ollaan, pienestä 3 hengen yhteisöstä, jolla aloitettiin paikan asuttaminen, ollaan kasvettu vajaan 30 hengen (-?en pysy enää laskuissa..) luomukyläksi. 2 puutaloa on remontoitu asumiskuntoon. Päätalon iso remontti aloitellaan tänä vuonna ja pintaa ja putkea on jo paikattu viimeiset vuodet kilpajuoksussa ajan kanssa. Tänä viikonloppuna nousi puutalomme viereen talviasuttava kota.
Matkalla rantasaunan löylyihin pitkin koivukujaa mietin, että toimiva yhteisö on sellainen, missä jokainen ihminen on motivoitunut kehittämään ympäristöään. Myös sosiaaliset taidot hurjan tärkeitä, ratkaisettomat riidat varmasti useimpien yhteisöjen kompastuskivi. 5 vuoden aikana ehtinyt kyllä nähdä gaijan yhteishengen nousuja ja laskuja. On kivaa huomata, että se joukko joka haluaa tehdä töitä paikan eteen on jäänyt tänne puurtamaan ja jokainen asukas ja vapaaehtoistyöntekijä on jättänyt tärkeän jälkensä paikkaan, oli kyse maalauksesta, seinän korjaamisesta tai kasvattavasta oppitunnista ristiriitojen ratkaisuun.
Ollut hienoa löytää omassa elossaan, täällä vesijohdottomassa puulämmitteisessä hirsitalo-kodossa mukavuus. Tiskiallas löytyy -ämpärit viemäreinä ja monen monta ämpäriä vauvanharsovaippojen pesuun ynnä muuhun sellaiseen. On mukavaa, kun ponnistelematta arki hoituu ja vettä kuluu vain n. 30l/ pv 4 henkisen vauvaperheen pyöritykseen. Olen kyllä iloinen, että päätalolla löytyy pyykinpesukone! Ja rantasaunan löylyt pesee mennen tullen suihkun.. Naurettiin juuri viimeksi saunassa, että ollaan aika vaatimattomia, kun fiilisteltiin ystävän kanssa kilpaa kaupunkireissujemme kohokohtia, lämmin suihku! On miellyttävää, että luksuksen löytää tarvitsematta lähteä meren toiselle puolelle kuumaan lähteeseen mojito-lasin kera, vaikka sekin kuulostaa vallan kivalta.
Jotenkin pointtini tässä tilityksessä on se, että ekologisuus ja 'vanhan ajan elo' voi olla mukavaakin ja yhdistetty modernin maailman ihmetyksiin. Haaveilen aurinkoenergiasta ja auringosta...
Jokainen tallaa omaa vaihettaan myös ekologisella polullaan. Sen sijaan että tuntisi alituista huonoa omaatuntoa kuluttamisestaan/ syyllistäisi kanssakulkijoita siitä katson mielekkäämmäksi pikkuhiljaa muuttaa omia tapojaan luonnon kanssa sopusointuun. Toiselle se on täysi omavaraisuus, toiselle eko-pesuaine normaalin sijaan. Itselle se on kohta mehupurkeista leikatut istutusruukut, joihin tulee tänä vuonna roimasti tomaatintaimia, jos elämä suo.
Nyt jo hieman haljenneessa ex-teekannussa kasvaa sitruunamelissa keittiön pöydällä, silmäniloa ja harmoniaa teekuppiin..
Kevään valoa ja voimaa!
ansku
***
Viimeksi kirjoitellessani olin vielä vallan pallo, nyt tuo pallo on tullut maailmaan... Pallero-Juhan kanssa mennytkin talvi totutellessa taas vauvaeloon. Kotikeskeisen parin kuunkierron jälkeen on ollut ihanaa palata yhteisöllisyyden pariin, käydä gaijan päätalossa nuuhkimassa kuulumisia ja puutarhakokouksissa visioimassa tulevaa kesää. Niinkun jo meinasin viettää matkaillen kesää, mutta taitaa se mennä vauva kantoliinassa kasvihuoneessa ja yrttivaelluksilla takapihalla... Ei malta irrottaa juuriaan, kun on kerran puutarhuriksi alkanut on siitä elämäntavasta vaikea päästää irti.
Tänä vuonna gaija täyttää 5 vuotta. Hassua, miten aika kiitää. Tuntuu, että siitä on vain muutama vuodenkierto, kun tultiin tutustumaan tyhjään vanhainkotiin ja vaikka paikka oli ihan valtavan työn tarpeessa otettiin haaste vastaan. Ja tässä ollaan, pienestä 3 hengen yhteisöstä, jolla aloitettiin paikan asuttaminen, ollaan kasvettu vajaan 30 hengen (-?en pysy enää laskuissa..) luomukyläksi. 2 puutaloa on remontoitu asumiskuntoon. Päätalon iso remontti aloitellaan tänä vuonna ja pintaa ja putkea on jo paikattu viimeiset vuodet kilpajuoksussa ajan kanssa. Tänä viikonloppuna nousi puutalomme viereen talviasuttava kota.
Matkalla rantasaunan löylyihin pitkin koivukujaa mietin, että toimiva yhteisö on sellainen, missä jokainen ihminen on motivoitunut kehittämään ympäristöään. Myös sosiaaliset taidot hurjan tärkeitä, ratkaisettomat riidat varmasti useimpien yhteisöjen kompastuskivi. 5 vuoden aikana ehtinyt kyllä nähdä gaijan yhteishengen nousuja ja laskuja. On kivaa huomata, että se joukko joka haluaa tehdä töitä paikan eteen on jäänyt tänne puurtamaan ja jokainen asukas ja vapaaehtoistyöntekijä on jättänyt tärkeän jälkensä paikkaan, oli kyse maalauksesta, seinän korjaamisesta tai kasvattavasta oppitunnista ristiriitojen ratkaisuun.
Ollut hienoa löytää omassa elossaan, täällä vesijohdottomassa puulämmitteisessä hirsitalo-kodossa mukavuus. Tiskiallas löytyy -ämpärit viemäreinä ja monen monta ämpäriä vauvanharsovaippojen pesuun ynnä muuhun sellaiseen. On mukavaa, kun ponnistelematta arki hoituu ja vettä kuluu vain n. 30l/ pv 4 henkisen vauvaperheen pyöritykseen. Olen kyllä iloinen, että päätalolla löytyy pyykinpesukone! Ja rantasaunan löylyt pesee mennen tullen suihkun.. Naurettiin juuri viimeksi saunassa, että ollaan aika vaatimattomia, kun fiilisteltiin ystävän kanssa kilpaa kaupunkireissujemme kohokohtia, lämmin suihku! On miellyttävää, että luksuksen löytää tarvitsematta lähteä meren toiselle puolelle kuumaan lähteeseen mojito-lasin kera, vaikka sekin kuulostaa vallan kivalta.
Jotenkin pointtini tässä tilityksessä on se, että ekologisuus ja 'vanhan ajan elo' voi olla mukavaakin ja yhdistetty modernin maailman ihmetyksiin. Haaveilen aurinkoenergiasta ja auringosta...
Jokainen tallaa omaa vaihettaan myös ekologisella polullaan. Sen sijaan että tuntisi alituista huonoa omaatuntoa kuluttamisestaan/ syyllistäisi kanssakulkijoita siitä katson mielekkäämmäksi pikkuhiljaa muuttaa omia tapojaan luonnon kanssa sopusointuun. Toiselle se on täysi omavaraisuus, toiselle eko-pesuaine normaalin sijaan. Itselle se on kohta mehupurkeista leikatut istutusruukut, joihin tulee tänä vuonna roimasti tomaatintaimia, jos elämä suo.
Nyt jo hieman haljenneessa ex-teekannussa kasvaa sitruunamelissa keittiön pöydällä, silmäniloa ja harmoniaa teekuppiin..
Kevään valoa ja voimaa!
ansku
***
Tapahtumat
Syötteet
