Sataa, sataa, sataa ropisee...
Heippa päiväkirja,
tai yökirja, kun löydän ajan kirjoittaa aina lasten nukahdettua...
Sadonkorjuu on aloitettu. Kiitos syvä peltoihmisillemme, jotka ovat nähneet talikon ja savimaan kovan kosketuksen ja pehmentäneet sen. Sieltä savesta nousi muhkeat härkäpavut, pensaspavut, parsakaalit joita ympäröi sametti ja anis-iisokukkien violetin oranssi meri... Siellä ne loput makeet porkkanat ja valtaasat palsternakat sateessa vielä paisuvat pellossa. 29.10 kekreihin mennessä on sato korjattu, ellei muutama palsternakka jää talveksi maahan ja nouse keväällä makeampana ylös..
Kasvihuoneen sato on ollut runsaan kurkkuinen ja papuisa (soijapapujakin tuli!). Krassin punaisia kukkia on popsittu menemään kesä ja vieläkin niitä riittää. Pirskatin tomaatit saivat taas tomaattiruton (kuten pellon perunatkin, kosteeta kun on). Vihreinä punertuvat keittiön ikkunalla siis. Ensivuodeksi tomaatit saivat häädön ulkokasvatukseen, jossa tuuletus riittävä :)! (kasvatusvinkkejä otetaan vastaan)
Yhteisöllinen pienen kylämme elämä on ollut rauhoittumaan päin. Kesän matkailjat ja wwoofferit (vapaaehtoistyöntekijät) ovat lähteneet syksyn sateiden alta pois. Talon oma väki on ollut kovasti sienestämässä ja päätaloon muuttanut emäntä on loihtinut ihania sieniruokia. Keräilykulttuuri on suomen kallisarvoinen vahvuus, marjaisat maamme... Tiesitkö, että Italiassa on säännöstelty sienten määrää, mitä kukin saa poimia, kun niitä on niin vähän! Ja toukat ei paljoa sienten seassa siellä haittaa... Jopas teksti rönsyilee, mutta tykkään köynnöksistä.
Tänään, ennenkuin sateet palasivat ropisemaan maan märäksi, ehdin onneksi kerätä viimeiset karjalanmintut ja mäkimeiramit kylämme väelle. Naapuri kävi keräämässä tyrnejä länsirannalta ja antoi minulle pussin voimamarjoja. Tämä on kauneinta yhteisöllisyydessä, jokainen tekee mistä nauttii ja jakaa tekemästään muille. Kummallista, mutta homma vaan toimii (-niin kauan kuin joku nauttii siivoamisesta ja huussinhoidosta;). Tällaista pientä jakamisen iloa varmasti muissakin talo-yhteisöissä, lehtien vaihtopisteet jne. piristävät kummasti kerrostalon yhteishenkeä. Laitoin puutalo- yhteisömme kuistille ota tästä-korin, johon pudotan kurkkuja, omenoita ym. puutarhan aarteita joita poimin yli omien laitojeni.
Huomenna saadaan joogaopettaja kaupungista vetämään meille ekan viikottaisen joogatunnin. Kovasti päätalolla riittää puuhaa ja järjesteltävää. Lapset tekivät joogahuoneelle kirpparin ja talon oma kirppis on uudelleenorganisoinnin tarpeessa...
Siellä se pieni elämä heräsi, lapsonen, joten palajan taas, lumi tai vesipisaroiden keskeltä jatkamaan yhteisö ja puutarhapohdoksia....
ansku
****
tai yökirja, kun löydän ajan kirjoittaa aina lasten nukahdettua...
Sadonkorjuu on aloitettu. Kiitos syvä peltoihmisillemme, jotka ovat nähneet talikon ja savimaan kovan kosketuksen ja pehmentäneet sen. Sieltä savesta nousi muhkeat härkäpavut, pensaspavut, parsakaalit joita ympäröi sametti ja anis-iisokukkien violetin oranssi meri... Siellä ne loput makeet porkkanat ja valtaasat palsternakat sateessa vielä paisuvat pellossa. 29.10 kekreihin mennessä on sato korjattu, ellei muutama palsternakka jää talveksi maahan ja nouse keväällä makeampana ylös..
Kasvihuoneen sato on ollut runsaan kurkkuinen ja papuisa (soijapapujakin tuli!). Krassin punaisia kukkia on popsittu menemään kesä ja vieläkin niitä riittää. Pirskatin tomaatit saivat taas tomaattiruton (kuten pellon perunatkin, kosteeta kun on). Vihreinä punertuvat keittiön ikkunalla siis. Ensivuodeksi tomaatit saivat häädön ulkokasvatukseen, jossa tuuletus riittävä :)! (kasvatusvinkkejä otetaan vastaan)
Yhteisöllinen pienen kylämme elämä on ollut rauhoittumaan päin. Kesän matkailjat ja wwoofferit (vapaaehtoistyöntekijät) ovat lähteneet syksyn sateiden alta pois. Talon oma väki on ollut kovasti sienestämässä ja päätaloon muuttanut emäntä on loihtinut ihania sieniruokia. Keräilykulttuuri on suomen kallisarvoinen vahvuus, marjaisat maamme... Tiesitkö, että Italiassa on säännöstelty sienten määrää, mitä kukin saa poimia, kun niitä on niin vähän! Ja toukat ei paljoa sienten seassa siellä haittaa... Jopas teksti rönsyilee, mutta tykkään köynnöksistä.
Tänään, ennenkuin sateet palasivat ropisemaan maan märäksi, ehdin onneksi kerätä viimeiset karjalanmintut ja mäkimeiramit kylämme väelle. Naapuri kävi keräämässä tyrnejä länsirannalta ja antoi minulle pussin voimamarjoja. Tämä on kauneinta yhteisöllisyydessä, jokainen tekee mistä nauttii ja jakaa tekemästään muille. Kummallista, mutta homma vaan toimii (-niin kauan kuin joku nauttii siivoamisesta ja huussinhoidosta;). Tällaista pientä jakamisen iloa varmasti muissakin talo-yhteisöissä, lehtien vaihtopisteet jne. piristävät kummasti kerrostalon yhteishenkeä. Laitoin puutalo- yhteisömme kuistille ota tästä-korin, johon pudotan kurkkuja, omenoita ym. puutarhan aarteita joita poimin yli omien laitojeni.
Huomenna saadaan joogaopettaja kaupungista vetämään meille ekan viikottaisen joogatunnin. Kovasti päätalolla riittää puuhaa ja järjesteltävää. Lapset tekivät joogahuoneelle kirpparin ja talon oma kirppis on uudelleenorganisoinnin tarpeessa...
Siellä se pieni elämä heräsi, lapsonen, joten palajan taas, lumi tai vesipisaroiden keskeltä jatkamaan yhteisö ja puutarhapohdoksia....
ansku
****
Tapahtumat
Syötteet
