Päiväkirja

Sataa, sataa, sataa ropisee...

Heippa päiväkirja,

tai yökirja, kun löydän ajan kirjoittaa aina lasten nukahdettua...
Sadonkorjuu on aloitettu. Kiitos syvä peltoihmisillemme, jotka ovat nähneet talikon ja savimaan kovan kosketuksen ja pehmentäneet sen. Sieltä savesta nousi muhkeat härkäpavut, pensaspavut, parsakaalit joita ympäröi sametti ja anis-iisokukkien violetin oranssi meri... Siellä ne loput makeet porkkanat ja valtaasat palsternakat sateessa vielä paisuvat pellossa. 29.10 kekreihin mennessä on sato korjattu, ellei muutama palsternakka jää talveksi maahan ja nouse keväällä makeampana ylös..

tänä vuonna gaija 5 vuotta, muistoja ja ekohöpinää

hei taas päivä-vuodenaika-kirja!

Viimeksi kirjoitellessani olin vielä vallan pallo, nyt tuo pallo on tullut maailmaan... Pallero-Juhan kanssa mennytkin talvi totutellessa taas vauvaeloon. Kotikeskeisen parin kuunkierron jälkeen on ollut ihanaa palata yhteisöllisyyden pariin, käydä gaijan päätalossa nuuhkimassa kuulumisia ja puutarhakokouksissa visioimassa tulevaa kesää. Niinkun jo meinasin viettää matkaillen kesää, mutta taitaa se mennä vauva kantoliinassa kasvihuoneessa ja yrttivaelluksilla takapihalla... Ei malta irrottaa juuriaan, kun on kerran puutarhuriksi alkanut on siitä elämäntavasta vaikea päästää irti.

hellan ääreltä puutarhaan, yhteisöllisyyttä pohtien..

Syksyn muutosten tuulien jälkeen tuntuu hyvältä, kun talvi on asettunut maisemaan. Lumista ja pakkasta. Liinavaatteiden raikkaus tuuletuksen jälkeen. Ihana pimeys ja rauha. Aamut alkaa laittamalla hella päälle, aamuteetä ja puuroa tulille... Päivät ovat kuluneet jännityksessä, onko tämä viimeinen päivä paksuna... Koska vaan seuraavan kuunkierron aikana on vauva tulossa maailmaan... Osaa oikein erityisesti nauttia ei minkään tekemisestä, kun tietää, että kohta muutosten tuulet taas puhaltaa ja on aika olla vaipanvaihtaja, imettäjä, rakkauden vaalija...

Talven tuloa tunnelmoiden

Gaijassa talven tuloa on oikein alkanut jo odottaa. Mikä sinänsä on outoa, koska meillä on aika kovat ajat tulossa -vanhat ihanat rakennuksemme (hirsitalot, navetta ja kivinen päärakennus) imevät kovan summan rahaa ja luontomme arvokkaita varoja lämmityksen takia. Jokin tässä "talven yli selviämisessä" viehättää. Ehkä se kuuluu siihen luonnolliseen kiertoon, kun kaikki kasvit ja eläimetkin valmistelevat itseään kovaan talveen ja nyt täällä Gaijassa saa todellakin olla osa tätä luonnon ihmeellistä näytöstä.

Tänään oli aivan ihana päivä kotona koulussa!

Opetusmetodini on "unschooling" mikä tarkoittaa, ettei ole mitään lukujärjestystä (ellei lapsi itse halua, on meillä välillä) tai pakkoa opiskella, vaan tartutaan lapsen omaan motivaatioon ja silloin autetaan. Lapseni eivät seuraa suoraan luokka-asteista rytmiä, mutta heille on kuitenkin tärkeää olla tokalla ja vitosella. Tärkeää on myös saada uusia koulukirjoja syksyn alussa. Niihin muuten uppoaa helposti sievoinen summa rahaa! Kannattaa kysellä näytekirjoja kustantajilta, tänäkin vuonna osa kirjoista tuli ilmaiseksi, mutta suurimman osan jouduin ostamaan.

myöhäiskesän tuoksuja

hei.
Vauva potkii masussa, poikani nukkuu sängyssä ja mies on kalassa. Ihanan rauhaisaa. Viime aikoina olen ollut yhteisöllisesti katsottuna hieman erakko- tunnelmissa. Mustikan ja tattien poiminta reissut ja lääke- ja teeyrttien keruu yhteisölle luonnosta sekä yrttitarhasta ovat kutsuneet minut päivästä toiseen luonnon helmaan, hiljaisuuteen.

Omavaraisuutta ja lantakompostia

Äitienpäivän aamuyöstä hereillä jo ennen neljää.  Mihinköhän aikaan pitäisi alkaa teeskennellä nukkuvaa?

Tämän kevään oma tavoitteeni on viljellä "taitavan puutarhurin omavaraisuuteen riittävät 2 aaria".  Vaikka en olekaan taitava puutarhuri ja osa maasta tulee olemaan vastakäännettyä, tulevaisuuden kasvimaata, niin tämä tyydyttää minun tavoitteeni omavaraisuudesta ja hyvällä omalla tunnolla voin talven rouskuttaa yhteisiä juureksia.  Visio siitä, että ajatus tarttuisi muihinkin gaijalaisiin - 40 aaria kasvimaata! 

kevät toi, kevät toi...

Perhosia, ruohonkorret puskee maasta, ja ensimmäiset villivihannekset ja yrtit. Pitkään on jo kasvihuoneesta saanut nokkosta, joka kiukkuisesta vastaanotostaan huolimatta on kovasti voimistava ja rautapitoinen ruuan lisä (ryöpättynä). Nokkonen myös vedessä lillutettuna on mahtavaa ja haisevaa bio-lannoitetta kasveille ja torjuu tuholaisia ja tauteja... Siispä en revi kaikkia 'rikkaruohoja' kasvihuoneesta, vaan annan osan kasvaa ruuaksi ja kumppanuuskavereiksi kasvihuoneen viljelyksille.

Talvesta kevääseen luomusti

Vaikka maan peittää vielä tiivis lumivaippa kevään tulo on jo ilmassa. Huonekasvit puskevat uusia lehtiä, valkosipulin kynnet kasvavat itsestään maustehyllyssä... Kesän puutarhatyöt ovat suunnitteilla, mietimme yhdessä, mitä mihinkin tulee.. Kurpitsoja, kurkkuja, papuja, viiniköynnös... On mukavaa tiedostaa, ettei suomessakaan oman maan sadon tarvitse jäädä pelkkään perunaan ja porkkanaan. Palsternakka on ollut yksi savimaamme kestosuosikki, jonka ravintoarvot ja maukkaus ovat kohdallaan.

Luomuisa matkailukesä

Gaijan päärakennus Kaijanniemellä

Tämän kesän vietin elämäni ensimmäistä kertaan Gaijassa ja majoitustoiminnan parissa. Yhtäkkiä sitä vain huomasin, miten hostellivastaavan pitikin periaatteessa tietää kaikkea Gaijasta ja koko tilaa ympäröivästä avaruudesta, koska uteliaiden hostelliasiakkaiden ja muiden vierailijoiden suista kirpoili mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä. Kysymykset kohdistuivat toki juuri minulle, sillä matkailutoimihenkilönä satuin olemaan portti Kaijanniemellä hallitsevan yhteisöelämän ja matkailijoiden välillä. Siitä alkoikin sukellukseni Gaijan ihmeelliseen maailmaan.