Kesän puuhia ja puutarhaa..

Onpa tästä aikaa kun on viimeksi malttanut istahtaa kirjoittamaan mietteitään. Kesän puuhat ovat vieneet mukanaan ulos vehreyteen...
Eetun ja Aavan kanssa ollaan istutettu herneet pellolle. Välillä nuo lapset muiden kera ovat leikkineet omiaan, kun isot ihmiset ovat huhkineet talikoiden kanssa maata hyväksi juurekkaiden ja papujen kasvaa.

Oli hämmentävää seurata miten varmasti 1,5 vuotiaani laittoi herneen maahan ja painoi sen sormella mullan syvyyksiin kasvamaan, ilman että täytyi esimerkkiä näyttää. Mukavaa oli myös seurata eskari ryhmän vierailun aikana lapsia, joiden kanssa istutettiin herneitä versomaan purkkiin, kotiinviemisiksi.

Moni lapsi vaan viskasi herneet purkkiin 'joo mä osaan' asenteella. Yksi tyttö istuutui maahan ja hyvin hitaasti ja harkiten istutti omansa, tuosta voisi tulla viljelijä, tuumin.
Ihana sadepäivä, ehtii kuulostella ajatuksiaan ja olla aloillaan hetken. Vielä on viimeiset puristukset että saadaan loppu sato maahan ennen juhannusta. Perinteisesti jussiaattona ollaan laitettu viimoiset kaalintaimet saviseen maahamme, josta ne tykkää.

Kovasti on tullut apuvoimaa maailmalta tänne. Työharjoittelijoita ja ulkomaalaisia vapaaehtoistyö-matkailijoita on talo pullollaan ja ihana on apua saada ja viimevuoden satoa syödä yhdessä. Vaikka välillä väsyttääkin ja erakkosieluni vetäytyy kotikoivun riippumattoon lukemaan.
Ollaan keritty lampaat, pesty ja värjätty villaa. Raparperista tuli oivaa mehua kesän helteisiin, kun laittoi mustaherukan lehtiä ja inkivääriä sekaan (ja tietysti sokeria!).
Miehet ( ja osa naisista) ovat rehkineet rantasaunan parissa. Haapatukeista saunan teko hirrenveistoineen kaikkineen on kiehtovaa seurattavaa. Ihania löylyjä  odotellessa...

Vielä olisi yrtinkeruuta ja yrttimaan laittoa. Kasvihuoneeseen tuli arberetum matkalta ostettua monenmoista hauskaa. Vesimelonin, karhunvatukan ja japaninruusukvittenin satoa odotellessa voi napsia pinaattia suuhun.
Taidan olla vähän puutarha hurahtanut? On mukavaa, kun elon rytmi menee vuodenkierron mukaan. Kesällä jaksaa tehdä töitä sielunsa syvyyksistä ulkosalla ja talvella nukkua ja virkata, hoivata lapsia ja hoitaa markkinointia. Kohta koittaa viikon lomani kun lähdetään pojan kanssa ihmettelemään mökkielämää. Mitähän siellä tekisi? Lepoa ja leikkiä, luulen :)
Olen lukenut kirjaa savupirttien ajoilta, siinä omavaraisuus ja elämä ilman vaurautta on näyttänyt rankat puolensa, pula-ajan ja armottoman nälän. Jotenkin suurin rikkaus minulle on osata kasvattaa siemenestä ruokaa. Suuri rikkaus on myös että kaupasta voi sitä hakea, jos sato menee pilalle. Puhumattakaan villivihannesten kummasta maailmasta johon tänä vuonna olen hieman sukeltanut. Suuri hämmenys on ollut että ne villit rehut tosiaan maistuu ihan hyviltä. Paitsi voikukka.

Kesän runsautta ja valovoimaa!

Ansku ja Eetu