Kevään tuulahduksia

4.3.2009

Pieniä kevään merkkejä, nolla-astetta ulkona, linnut visertelee aamutuimaan ja sisäinen kello on ihan sekaisin, kun on niin pitkään valoisaa...

Alkaa olla esikasvatustöiden aika. Vielä nikkaroidaan hyllyjä siemenenaluille jotka pian laitetaan multaan. Viljelykierto on taas alussa. 4. viljelyvuosi käynnistymässä ja tänä vuonna tuntuu, että hommassa on jo hieman varmuutta, silti olo kuin ala-asteelaisella. On hauskaa huomata, mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän.

On ollut talvi aikaa koota itseään viime vuoden myrskyistä ja korjata sisäistä venettään matkalla kohti uusia ulapoita ja aallonharjoja. Elämä voi kolhia, raapia, repiä hajalle, mutta kasvun voima puskee läpi, uudistaa ja voimistaa.

Pienen siemenenalun pitää käyttää kaikki ravintonsa saadakseen tarpeeksi voimaa tunkeutua läpi kuoren, kohti valoa. Viljelijä voi olla apuna prosessissa, mutta siemenen oma elämänvoima, ravinteet, jotka vesi herättää tekee työn. Ihmeellistä. Suomi on mielenkiintoinen maa asua, kun täällä saa seurata luonnon heräämisen ja uuden kasvun, vuosi vuoden jälkeen uudestaan.

Join teetä yksi aamu ja huomasin, että lempikupissani on halkeama. Ensimmäinen ajatus oli "heitänpä tämän pois, kun kohta tää menee rikki." Siiten pysähdyin miettimään. Miksen vaalisi kuppia ja koittaisi korjata sen, koska toista samanlaista ei ole. Teekupista, maapallon tilaan, kulki ajatukseni. Miksen nauttisi hyvää teetä ja vaalisi kuppia, niin kauan kuin se on vielä ehjä.

Ansku